Vähäsen lisää LesPaulien tekemistä

Nopeesti menee aika. Tuntuu että tuo viikon kohokohta eli puutyökurssi tulee aina tosi nopeesti, toki se 4 tuntia tuntii aina menevän tunnissa, eikä kerkeä koskaan tekemään tarpeeksi, mutta näillä nyt mennään. Elikkä työn alla on tuo viimeistelyvaiheessa oleva LP, yks mustaksi maalattava LP, johon on tehty kannen muoto, vaan ei kaulaa, Tuo uus LP jalava-kannella ja sit on vielä mahongista thety neckthru aihio, josta nyt viimeisimmän mieltymyksen mukaan on tulossa RR henkinen Tune-O-Matic tallainen hevari. Toki tämä vaihtuu varmaan päivittäin. Joskus se vaan pitäis päättää.

Vili ihmettelee ku strato nukkuu sen pedissä. (Ei Vili siinä ite muutenkaabn nuku)



Oke... Nyt höyläilin uuden ruusupuu otelauta-aihion ja tällä kertaa EN teipannu sitä kokonaan kiinni skaalasapluunaan.

 

Tällä kertaa myös nauhasaha on säädetty paljon varovaisemmin, viime kerrallahan urat oli aivan liian syvät.

YEAH... jaa voi paska.... päätin sitte tehdä 24.625 skaalanm 24.75 sijaan... kas kun en sahannu pitkittäin noita uria =) Ehkä mä sitte teen lespan häröskaalalla, eihän tuo ny oo ku pari milliä ero.

Sahaan japskisahalla otelaudan oikeaan leveyteensä...

Ok, eli sivunauha on 1,5mm...

Niin olkoon otelauta siis 41mm satulan päästä.

Särmien suoristamista, paljo kivempi laittaa sivunauhoja sitte kiinni.

Vähäsen sitte sen pisimmällä olevan Paulin viimeistelyä.

Siinäpä siis viimeksi lakattua pintaa. Aina on joitain epätasasuuksia ja tuntuu karulta kädessä.

 

Tässä sama pinta vesihiottuna 600 paperilla Fairyveden kanssa (fairyvesi estää paperia menemästä tukkoon). Koska lakkapinta ei vielä ole täysin tasainen tässä vaiheessa, täytyy hioa vaan eniten koholla olevat kohdat ja taas lakata. Tätä ku jaksaa tarpeeks kauan toistaa, on joskus pinta tasanen ja kokonaan valkonen hiomisesta ja sit saa kiillottaa.

Kansi hiottuna.

Lakan sekottelua (Unica Super kiiltävä)

Hämyinen kuva lakkauksesta.

Jalavatoppi LP:n tekoa

Viimeksi jäi hommat siihen, että sain topin liimailtua. Nyt siis tahallaan liian isoksi jätetty toppi eli siis kansi täytyy saada rungon kanssa samaan muotoon. Joo ei muuta ku kopiojyrsin jyrsinpöytään ja varovasti vähä kerrallaan tavaraa pois. Kannattaa ottaa vaan vähä kerrallaan, jottei lohkee palasia. Tähän väliin haluisin näyttää periaatekuvan jyrsimäsuunnista:

Eli tuon mukaan ku menee, ei pitäis lohkeilla.

Normaalisti moni tykkää jyrsiä reunalistojen paikat siinä vaiheessa ku kansi on jo kaarella, vaan minäpä en omista kiinteää yläjyrsintä (eikä opistokaan), niin teen sen sitten näin päin. Tarkasti tulee, vaan sitten kannen muotoilun kans tulee olla tarkka.

 Okei. Sitten alan jyrsimään korkeuskäyriä kanteen. Jokaiselle seitsemälle korkeuskäyrälle on oma sapluunansa. Tykkään tehdä tämänki samalla alajyrsimellä.

Joo. Tarkotushjan olis jakaa tuo koko jyrsittävä syvyys kaikille käyrille tasasesti. Taaskaan ei menny laskut ihan putkeen ja viimeinen käyrä jäy jyrsimättä ylhäällä. Mutta ei sen ole niin väliä, koska kansi kuitenkin muotoillaan loppuun puhdistushöylillä ja sikleillä ja jääpähän hieman  enemmän hiomavaraa.

Seuraavalla kerralla sitte vähä kannen muotoilua  ja sitä neckthru kitaraa

Täältä tähän!

28.9.2011 Sutta ja suxeeta

Ainaski viikko vierähtäny ja pikkusen kuulumisia tähän väliin. Tosiaan kitaroita pääsee tekemään kerran viikossa opistolle ja kerran viikossa käyn Merikaarrossa tallilla (en enää kauaa, sillä talo on myity). Onneksi tuola opistolla saa todella hyvin aikaan aina neljässä tunnissa.

Ekaks kuiteski vähäsen viime torstain tapahtumista kotitallilla...

Sain siis höylättyä viime kerralla opistolla otelauta-aihion ja kotona rupesin sitten tekemään nauhauria, kotona siksi, koska tämän työn pystyy tekemään ilman isoja koneita ja tämä vie paljon aikaa. Kuvassa siis tuo sahausboxi. Tuossa pohjalla on stewmacilta tilattu skaalasapluuna, jossa on pieniä lovia. Loveen istuva naula on asetettu sahausboxiin ja tämän avulla saadaan aina otelautaa siirrettyä oikeeseen paikkaan.

Tässä ruusupuuaihio on teipattuna kakspuolisella sapluunan päälle, vasemmat reunat tiukasti samansuuntaisiksi kohdistettuna.

Stewmacilta ämeriikasta tilatussa nauhasahassa on läpinäkyvä pleksistä tehty syvyysrajoitin, jota voi siis säätää. (kannattaa muuten käydä kattomassa http://www.stewmac.com/ Jos tulee mikä tahansa probleema soitinrakennuksessa, tuolla firmalla on siihen erikoistyökalu  hih..) Olen tehnyt sahausboxiin huipputekniset lovet, joihin saha syvyysrajoittimineen juuri mahuu. Ja nauhauraa syntyy...

Kuten otsikko lupaili sutta, nyt päästään siihen... Teippasin tosiaan typeryyksissäni otelaudan koko pituudeltaa sapluunaan kiinni... EI NÄIN. Vielä kun tähän lisäsin liian syväksi tehdyt urat, katastrofi oli valmis. Tässä kuvassa on otelauta revittynä irti... otelautaa joutu repimään niin paljon, että se on tässä jo aivan löysä ja vääntynyt...

Kun sitä hetken kädessä ihmettelin, enkä siis paljoa edes vääntäny, tultiin tähän tilaukseen. Samalta istumalta uus aihiopuu tilaukseen korpi-instrumentsista ja kattellaan viikonpäästä uusiksi. Kantapään kautta oppii hyvin, toki se on kaikista kallein oppimuoto. Ei noita rahteineen 25 euroa maksavia aihioita viittis niin montaa yhteen kitaraan käyttää.

Okei... Vähä iloisempiin asioihin. Laitetaanpa taas yks uus Lespa aluille. Eka vähä mahonkia höyläten  50 milliin.

Sit vähäsen sitebondia liimapinnoille ja puristuksiin.

Päätin laittaa sapluunat uusiks. Ei tästä enempää.

Leikatessa bodyä noin pari milliä liian ruuseksi (loppu jyrsitään sapluunan avulla) kannattaa käyttää apuleikkauksia jyrkissä paikoissa.

Sapluuna on tässä ruuvattuna bodyyn. Ruuvi reijät ovat mikkien kolojen kohdassa. Samoja ruuvinpaikkoja tulen hyödyntämään myös eräässä toisessa sapluunassa.

Tässä olen jyrsinyt lukkopesäjyrsimellä ohjainlaakeri sapluunaa vasten niin alas kuin sillä pääsee (en jyrsi loppuja siten, että ottaisin sapluunan pois ja käyttäisin ohjauspintana jo jyrsittyä pintaa, koska se voisi polttaa mustia jälkiä työnjälkeen). Lopun jyrsin vastapuolelta kopiojyrsimellä.

Viimeistely nauhahiomakoneella. Ihan must have- kone.

Bodyn reunat valmiina. Body on tässä 46mm  paksu, siinä on varaa noin milli hionnalle, jos jotain menee vikaan.

Okei. Sitten kannen tekoon. Siinä on ihan persoonallisen näköstä jalava lankkua.

Kuvio on ihan komeata.

Liimapintaa.....

Kansi liimaukseen (liimaukset itseasiassa tein jo viikkoa ennemmin)

Kansi tahallaan liian isoksi leikattuna.  Siinä on aika persoonallisen näkönen kuvio ja vähä epäsymmetristä väriä, saas nähä mitä tulee. Bursti siihen ainaki tulee sivuille.

Jyrsittyäni mikkivalitsimen johtojen uran, liimasin kannen paikoilleen. Tätä bodyä siis en keventänyt. Kannattaa pyyhkiä ylimääränen liima puristuksen jälkeen, jotta enempää kylkien hiomista ei enää tulis. Säilyy kitaran muotoki oikeana.

Joo sitten tähän ekaan Lespauliin. Viime torstaina aloin tekemään mustaa Burstia siihen. Ensiksi teippailin kaiken muun, paitsi kannen.

Tadaa... Bursti.

 Vähä lisää kirsikkaa seetriosiin...

 Ja lakkaa koko skitaralle.

Kattellaanko viikonpäästä? MOi!!111

19.09.2011

Syyskuun kuulumisia.


Pikkuhiljaa viimeisiä viedään nykysessä verstaassa (ehkä). Taloa, jonka tallissa verstaani sijaitsee, ollaan myymässä, johtuen isäni poismenosta kesäkuussa. Olen etsinyt uutta mahdollista verstastilaa, mutta ei ole oikein löytynyt. Olenkin päättänyt mennä Vaasaopiston puutyökurssille, joka pidetään tiistaisin vaasan keskustassa, eli siis ihan melkeen naapurissa. Neljä tuntia viikossa voikin tuntua aivan liian vähältä, mutta kun totesin ekalla kerralla, minkälaiset konee sielä on, niin olen varma että aivan yhtä nopeesti saan aikaan, kun ajatteleen, minkälaista kehitttelemistä ja säätämistä se on ollut omilla työkaluilla autotallissa.

Tässäpä muutama ihan hyvä esimerkki siitä, kun ei omista esim. höylää :)



Ja tässä vastaava homma Stallin työkaluilla.

Nojoo.. Anyway... Vaasaopiston Stallin verstastiloista löytyy siis kaikki muu, paitsi rumpuhiomakone. Muun muassa kunnollinen maalaushuone kunnollisella poistolla löytyy, eli luulenpa että aivan yhtä nopeasti saan tehtyä kitaroita.

Tarkoituksena on tehdä loppuun tällä hetkellä kesken eräiset kaksi Les paulia, aloittaa yksi uusi Lespa sekä tehdä Neckthru SG!!

Hieman siitä mitä on tullut viimeaikoina tehtyä.

Naputtelen esitaivutetut nauhat paikalleen muovivasaralla ja napsuttelen ylimääräset vanhoilla ruotsalaisilla sivareilla, jotka eivät katkea, kuten motonetin vastaavat =) Jätän noin pari milliä ylimäärästä, että en paina nauhan tangia lyttyyn liian läheltä otelautaa ja täten jätä rumaa työnjälkea. Lopuksi viilaan ylimääräsen poia "ylhäältä alaspäin"

Seuraavaksi asettelen otelaudan radiusblokin kanssa mailman parhaaseen ruuvipenkkiin. Kiristelen tällä tavalla nauhat tiukasti otelautaan useasta eri kohdasta. (Vinkki. Viilaa pienet V-Profiilit nauhaurann huipulle, koska tangin ja nauhan kannan välissä on pieni viiste.)

Liimaan otelaudan kiinni kaulaan kahden radiusblokin ja viiden puristimen avulla. Huomaa Ikeasta ostettu muovikumpamatto, joka suojelee kitaraa tekovaiheissa. Ei ole kiva kun joutuu uudestaan ja uudestaan hiomaan uusiks. Kyljestä huomaa, että kaikki on tehty autotallityökaluilla, esimerkiksi bindingin urien jyrsinnästä on enemmän sivujälkiä kuin ite uraa =) noei.. Myöskään tuota liimaa ei kannattais roiskia joka paikkaan. Kokoajan oppiin.

Kuvaa kaulan lapakulman liitoskohdasta.



Kaula on lavan päästä tämän näköinen. Alla hieman sen tekemisestä.

Ensiksi muotoilen lavan puoleisen pään raspilla pieneltä aluleelta.

Otan sopivin väliajoin tarkistuksia kammalla.

 

Ja sitte vertaan piirustukseen.

 Samalla systeemillä muotoilen myös 12 nauhan kohdalla.

 

Tämän jälkeen muotoilen kavahöylällä välin.

 Alkaa näyttämään ihan järkevältä.

 

 Kannen vesipetsaus. Tämän lopputulos olis ollut ihan jees, ellei kitaraa autosta pois otettaessa olisi tulliut vettä kannen päälle. Pilalle meni :(

 Kiitokset auton kuljettajalle

 Okei... Huono kuva mutta siinä on uusi tylsempi kansi muutaman lakkakerroksen jo saaneena.

 Oma näkemykseni lespaulin lavasta.

 Liberonin Teak- filleri + kirsikalla sävytetty unica super. Lapa siis on mahonkia ja se on hieman eri sävyä.



 Loppukevennyksenä luonnon oma bursti =)